Vuodatus oli siis rikki usean viikon, kirjoitin muutaman postauksen Pietarista osoitteeseen perhepietarissa.blogspot.com.
Kuvat ovat hävinneet, koko Siperia-blogi on siis ihan tuhoutunut....
Suomessa ollaan nyt, tultiin muutama päivä sitten ja nautiskellaan lomasta koko perheen voimin. Kaikki hyvin meillä.
Bloggaamiseni loppuu nyt tähän. Kiitos ja kumarrus.
Eeva
sunnuntai, 29. heinäkuu 2012
Voi .............sanonko mitä??????????
maanantai, 2. heinäkuu 2012
Heinäkuussa jo mennään
Niinhän se on, että aika kuluu nopeasti, kun on kivaa. Alkukankeuden jälkeen, siis ne muutamat ensimmäiset päivät täällä, jotka olivat totuttelua koko sakilta tähän asuntoon ja eloon täällä, ovat päivät soljuneet todella ripeästi. Kuukauden päästä olemme jo Suomessa ja starttaamassa Kreetan lomalle. Menemme muuten siihen samaan hotelliin, jossa olin Lapin ystävättäreni M:n kanssa pari vuotta sitten. M, eikös se ollut 2010? Kirjoittelin varmaan reissusta aiempaan siperialaiseen blogiini, nyt en jaksa tarkastaa asiaa.
Lisään kuvia viikonlopulta huomenna, kun vuodatus on saanut jonkun ongelmansa kuvien kanssa selvitetyksi.
Viime torstaina muuten Tuomas se kaupassa kävi suoraan töistä, sillä unohdin vallan meidän menomme! Mariia tuli lapsia taas kaitsemaan, kun menimme expat-järjestö In-terN-atio-nin get together -tapaamiseen tänne Pietarin hotelli W:n kattoterassille:
Näkymät oli huikeat, sää oli mahtava, mutta emme tunteneet oloamme oikein kotoisaksi, joten livahdimme sieltä aika nopeasti ja kävimme täällä hotelli Petro Palacen sky barissa istuskelemassa rauhassa kaksin hetken
.
Soitimme taksin numerosta 7000000, koska heillä on kohtuulliset hinnat. Lennosta yritimme ottaa taksia: toinen pyysi matkasta Iisakin kirkolta sillan yli Vasiljevskin saarelle 600 ruplaa ja toinen 500, lopulta maksoimme seitsemän miljoonan taksille matkasta 350 ruplaa. Säästö se on pieninkin säästö!
Kävimme lähellä kämppää olevassa kiinalaisessa ravintolassa syömässä ja olikin herkkua! Ja täytyi olla aika autenttistakin, koska siellä oli useampi kiinalainen syömässä myös
, ainakin venäläisittäin autenttista kiinalaista. Kämpällä olimme yhdentoista aikaa ja Mariia pääsi lähtemään kotiin. Hän asuu ihan tässä lähellä, muutaman minuutin kävelymatkan päässä.
Tennistä ei torstaina ollut kaatosateen vuoksi, mutta huomenna tiistaina matkataan taas kentän suuntaan.
Viikonloppuna touhuiltiin kaikenlaista. Kävimme lauantaina Peterhofissa kantosiipialuksella, hydrofoil se on enkuksi. Näimme tästä mahdottoman upeasta Peterhofin (suomalaisittain Pietarhovi) Pietariin kuuluvasta kaupungista pienen alueen: Pietari Suuren aikaisen palatsi- ja suihkulähdepuutarhan alapuistosta osan ja sivummalta kaupunkijunalla kulkiessamme mahtavia rakennuksia. Kielitaidon puutteen vuoksi venäläisestä opastuksesta en juuri mitään saanut irti, mutten halunnutkaan muuta, kuin ihailla maisemia!
Sunnuntaina oli sateinen sää, ja lähdimme aamulla aikaisin liikkeelle: ruuhkaa ei ole nimeksikään eikä museoissa tungosta. Mutta nytpä olikin yllätys: Nevaa pitkin oli menossa maraton-juoksu, joka pysäytti liikenteen silloillakin. Tunnin verran ylitimme tuota ihan lähellä olevaa siltaa... No, tämä on tätä. Menimme ensin junamuseoon. Museon jälkeen kävimme paikallisessa ruokalassa (столовая) syömässä edullisen lounaan. Voin suositella tutustumaan, sillä ruoka on pääosin maukasta ja ravintolalounasta edullisempaa vaikka valitsisi bisnesslounaan.
Junamuseolta ajoimme vesimuseolle, josta näimme vasta osan. Sinne pitää mennä uudelleen, ja nähdä loputkin!
Reissultamme tultuamme söimme kotona, ja lähdimme nyt kauniissa säässä ulos vielä hetkiseksi. Meillä on ollut puheissa, että teemme köyhän miehen Neva-reissun jo aikaisemmin käytetyillä akvabusseilla, ensin tästä meidän kohdilta niin pitkälle kun pääsee ja sieltä sitten seuraavalla linjalla vielä pidemmälle, aina Рыбацкоеlle asti. Рыбацкое on lähiö, jossa on varmaan asukkaita enemmän kuin Hesassa. Jotenkin nyt sai pienen käsityksen Pietarin suuruudesta: 90 minuuttia menimme pitkin Nevaa ja aina vain on kerrostaloja ja lisää rakennetaan. Mutta oli hauska reissu! Metrolla tulimme sitten puolessa tunnissa takaisin Vasiljevskille ja siitä kymmenisen minuuttia kävelimme kotiin.
Tänään satoi vettä, Tuomas tuli töistä kesken kaiken pakkaamaan muutamaksi päiväksi vaatteet ja tavarat ja hän lensi Jekaterinburgiin, josta lähtee aikaisin keskiviikkona takaisin. Ei sille mitään voi, että hän joutuu reissaamaan näin paljon - se tiedettiin kyllä. Tietysti olisi mainiota, jos hän reissaisi silloin, kun me emme ole täällä, mutta ei niitä vaan sillä tavalla voida järjestää. Ja kyllä me täällä pärjäämme ilman mitään ongelmia! Kauppareissut nyt on vähän haasteellisempia, kun minulla ei ole autoa ja en ehkä taksia siihen touhuun viitsisi soittaa. Ja vaikka olisi auto (tai siis onhan meidän auto täällä, mutta sitä ei täällä kyllä kolhita), niin en ajaisi täällä hullussa liikenteessä metriäkään, kaipailen nitroja välillä itsekin! Maitoa saadaan kyllä nurkkakaupastakin.
Kävimme tuossa sateen loputtua illan suussa lasten kanssa tunnin verran kävelemässä ja jätskit ostamassa. Ja sitten löysin netistä ihanan yllätyksen: yliopiston sivuille oli jo ilmestynyt opintotarjontaa syksylle, ja minäpä otan nyt kalenterin käteeni ja alan suunnittelemaan opintojani. Miten ihmeessä kaikki mahtavat kurssit saisin mahdutetuiksi opintoihini, kun olen päättänyt suorittaa pakolliset kieliopinnot pois nyt syksyllä???? Ongelmansa kullakin....
Voikaa hyvin!!
Lisään kuvia viikonlopulta huomenna, kun vuodatus on saanut jonkun ongelmansa kuvien kanssa selvitetyksi.
Viime torstaina muuten Tuomas se kaupassa kävi suoraan töistä, sillä unohdin vallan meidän menomme! Mariia tuli lapsia taas kaitsemaan, kun menimme expat-järjestö In-terN-atio-nin get together -tapaamiseen tänne Pietarin hotelli W:n kattoterassille:
Näkymät oli huikeat, sää oli mahtava, mutta emme tunteneet oloamme oikein kotoisaksi, joten livahdimme sieltä aika nopeasti ja kävimme täällä hotelli Petro Palacen sky barissa istuskelemassa rauhassa kaksin hetken
.Soitimme taksin numerosta 7000000, koska heillä on kohtuulliset hinnat. Lennosta yritimme ottaa taksia: toinen pyysi matkasta Iisakin kirkolta sillan yli Vasiljevskin saarelle 600 ruplaa ja toinen 500, lopulta maksoimme seitsemän miljoonan taksille matkasta 350 ruplaa. Säästö se on pieninkin säästö!
Kävimme lähellä kämppää olevassa kiinalaisessa ravintolassa syömässä ja olikin herkkua! Ja täytyi olla aika autenttistakin, koska siellä oli useampi kiinalainen syömässä myös
, ainakin venäläisittäin autenttista kiinalaista. Kämpällä olimme yhdentoista aikaa ja Mariia pääsi lähtemään kotiin. Hän asuu ihan tässä lähellä, muutaman minuutin kävelymatkan päässä.Tennistä ei torstaina ollut kaatosateen vuoksi, mutta huomenna tiistaina matkataan taas kentän suuntaan.
Viikonloppuna touhuiltiin kaikenlaista. Kävimme lauantaina Peterhofissa kantosiipialuksella, hydrofoil se on enkuksi. Näimme tästä mahdottoman upeasta Peterhofin (suomalaisittain Pietarhovi) Pietariin kuuluvasta kaupungista pienen alueen: Pietari Suuren aikaisen palatsi- ja suihkulähdepuutarhan alapuistosta osan ja sivummalta kaupunkijunalla kulkiessamme mahtavia rakennuksia. Kielitaidon puutteen vuoksi venäläisestä opastuksesta en juuri mitään saanut irti, mutten halunnutkaan muuta, kuin ihailla maisemia!
Sunnuntaina oli sateinen sää, ja lähdimme aamulla aikaisin liikkeelle: ruuhkaa ei ole nimeksikään eikä museoissa tungosta. Mutta nytpä olikin yllätys: Nevaa pitkin oli menossa maraton-juoksu, joka pysäytti liikenteen silloillakin. Tunnin verran ylitimme tuota ihan lähellä olevaa siltaa... No, tämä on tätä. Menimme ensin junamuseoon. Museon jälkeen kävimme paikallisessa ruokalassa (столовая) syömässä edullisen lounaan. Voin suositella tutustumaan, sillä ruoka on pääosin maukasta ja ravintolalounasta edullisempaa vaikka valitsisi bisnesslounaan.
Junamuseolta ajoimme vesimuseolle, josta näimme vasta osan. Sinne pitää mennä uudelleen, ja nähdä loputkin!
Reissultamme tultuamme söimme kotona, ja lähdimme nyt kauniissa säässä ulos vielä hetkiseksi. Meillä on ollut puheissa, että teemme köyhän miehen Neva-reissun jo aikaisemmin käytetyillä akvabusseilla, ensin tästä meidän kohdilta niin pitkälle kun pääsee ja sieltä sitten seuraavalla linjalla vielä pidemmälle, aina Рыбацкоеlle asti. Рыбацкое on lähiö, jossa on varmaan asukkaita enemmän kuin Hesassa. Jotenkin nyt sai pienen käsityksen Pietarin suuruudesta: 90 minuuttia menimme pitkin Nevaa ja aina vain on kerrostaloja ja lisää rakennetaan. Mutta oli hauska reissu! Metrolla tulimme sitten puolessa tunnissa takaisin Vasiljevskille ja siitä kymmenisen minuuttia kävelimme kotiin.
Tänään satoi vettä, Tuomas tuli töistä kesken kaiken pakkaamaan muutamaksi päiväksi vaatteet ja tavarat ja hän lensi Jekaterinburgiin, josta lähtee aikaisin keskiviikkona takaisin. Ei sille mitään voi, että hän joutuu reissaamaan näin paljon - se tiedettiin kyllä. Tietysti olisi mainiota, jos hän reissaisi silloin, kun me emme ole täällä, mutta ei niitä vaan sillä tavalla voida järjestää. Ja kyllä me täällä pärjäämme ilman mitään ongelmia! Kauppareissut nyt on vähän haasteellisempia, kun minulla ei ole autoa ja en ehkä taksia siihen touhuun viitsisi soittaa. Ja vaikka olisi auto (tai siis onhan meidän auto täällä, mutta sitä ei täällä kyllä kolhita), niin en ajaisi täällä hullussa liikenteessä metriäkään, kaipailen nitroja välillä itsekin! Maitoa saadaan kyllä nurkkakaupastakin.
Kävimme tuossa sateen loputtua illan suussa lasten kanssa tunnin verran kävelemässä ja jätskit ostamassa. Ja sitten löysin netistä ihanan yllätyksen: yliopiston sivuille oli jo ilmestynyt opintotarjontaa syksylle, ja minäpä otan nyt kalenterin käteeni ja alan suunnittelemaan opintojani. Miten ihmeessä kaikki mahtavat kurssit saisin mahdutetuiksi opintoihini, kun olen päättänyt suorittaa pakolliset kieliopinnot pois nyt syksyllä???? Ongelmansa kullakin....
Voikaa hyvin!!
keskiviikko, 27. kesäkuu 2012
Terveiset Tallinnan juhannuksesta
Minun ihana perheeni!!
Olipa mainio reissu autolla täältä Pietarista Tallinnaan! Narvan kautta siis menimme, ja ylitys onnistui perjantaina oikein helposti. Lähdimme ajoissa, jotta vältimme Pietarin ruuhkat. Olimme autossa klo 8, perillä Tallinnassa klo 15 (klo 14 Pietarin aikaa). Perjantaina olikin kaunis sää, ja kiertelimme vanhaa kaupunkia. Onneksi teimme sen, sillä seuranneet päivät olivat enemmän tai vähemmän vilpoisia ja sateisia sekä tuulisia (rauhoitti ehkä suomalaisten ryyppäämistä, mutta kyllä sai taas hävetä. Turisteja oli paljon, mutta ketkä olivat äänekkäitä kännisiä turisteja?).
Hankimme 72 tunnin Tallinn Cardin, joka osoittautui hintansa arvoiseksi. Nimittäin ilman korttia (meidän perheelle maksoi yhteensä 140 euroa!) olisimme sään takia käyneet varmasti vähemmän kohteissa, nyt kävimme paikoissa, jotka olivat ilmaisia ja avoinna - juhannuksen vuoksi monet paikat olivat kiinni ja maanantaisin melkein joka museo muutenkin. Lisäksi onneksi menimme omalla autolla - olisi ollut todella kurjaa odotella bussia tai ratikkaa kurjassa säässä. Kävimme seuraavissa paikoissa:
* Tallinnan eläintarhassa (eläimillä suht hyvät olot, mutta mm. jääkarhuilla vielä neuvostoaikaiset, iso eläintarha jännästi lähellä asustusta)
* Tv-tornissa (hyi että oli korkealla, mutta siellä oli kiva interaktiivinen näyttely)
* Kalev Spa:ssa lapset viihtyivät, ja siellä sai uida melko rauhassa matkaa, kun menimme heti aamulla
* Tallinnan ulkoilmamuseossa (alue on v a l t a v a, taisimme olla ainoat koko alueella, koska sää oli sateinen. Hyvällä säällä varmaan huikea ja hyttysiä vähemmän.
* Ahhaa -tiedekeskus Heurekan jälkeen tuntui pikkuriikkiseltä, mutta pari tuntia siellä kului aikaa. Sinne oli muuten hankala löytää
* Lentosatama oli mieletön kokonaisuus! Vaikka vihaan kaikenlaisia aseita, niin tuolla oli paljon muutakin nähtävää. Mainio paikka!
* Hop on Hop off -bussilla tehtiin yksi kiertoajelu.
Asuimme Viru-hotellissa, joka oli ihan ok. Meidän piti vielä tehdä hotellissa opastettu museokierros, mutta emme ehtineet. No, ensi kerralla.
Norsut eläintarhassa, niillä aikas mukavat ulkotilat kyllä, sisätilat surkean pienet...
Jääkarhu neuvostoaikaisessa "kodissaan" pyöri kehää....
Tallinnassa oli isot alet, mutta en sanoisi, että mitään sieltä saisi erityisen halvalla. En minä ainakaan osannut sitten etsiä... Suomen hinnoissa vielä alenkin jälkeen, ainakin eräässä kameraliikkeessä, jossa Tuomas piipahti. Se kamera, jonka Tuomas on ostanut 3 vuotta sitten noin 1000 eurolla, maksoi tuolla isojen -50% -lappusten saattelemana 500 euroa, ja kamerahan on jo "vanha" eikä Suomessa maksa enää edes tuota 500 euroa....
Kaubamajasta sai 20 prossan alea vaatteista, mutta ostimme sieltä vain miespuolisille suorat housut Kreetan reissua varten ja hellehatut. Minä sain Tallink Siljan Club One kortilla muutaman prossan pois yksistä sandaaleista, jotka ovat ihan samoissa hinnoissa Prismassa Suomessa. Mutta vanhat levisivät totaalisesti. Onneksi Tuomas saa vielä verot pois ostoksista, joten kaikenkaikkiaan pienet hankinnat tulivat muutaman prosentin halvemmiksi kuin jos olisimme ostaneet ne kaikki Suomesta. Ei mitään huikeita säästöjä siis meille.
Pellavaiset ruokaliinat oli tarkoitus ostaa, mutta en ehtinyt niitä etsimään edes. Jos sitten Viipurista löytäisin ne.
Ulkoilmamuseo on kaunis:
Tallinna on kerta kaikkisen kaunis paikka, ja niin paljon jäi näkemättä, että ensi kesänä taidamme mennä sinne uudelleen. Juhannus on aika hyvä aika matkata, jos kiinni olevat nähtävyydet eivät haittaa, sillä turisteja oli varmaan vähän vähemmän kuin esimerkiksi ensi viikonlopusta eteenpäin koko kesä.
Kuvia Narvasta:
Matka takaisinpäin alkoi siis eilen, tiistaina, noin klo 9 Tallinnan aikaa. Matka sujui ripeästi Narvaan asti, mutta siellä meille tottumattomille tuli yllätys, kun pitikin jonottaa kaupungin toisella puolella isolla parkkiksella omaa vuoroa rajanylitykseen. No, systeemihän on oikeasti huippujärkevä, koska kaupunki menisi muuten täysin tukkoon! Aikaa meillä meni siihen vaan turhaa, mutta ensi kerralla ei mene. Lisäksi jouduimme maksamaan ylityksestä 4,10 e, mikä myöskin oli iso ihmettelyn aihe. Saimme toki kuitin kyllä, vaikka virkailijat olivat melko kiukkusia viisisenttisistä, joita lompakon pohjilta kaivoin heille....
Mutta mennen tullen erityisesti Venäjän puoli toimi aivan loistavasti! Vaalimaalla kaikki rynnivät jonoihin ensin passien, sitten autopaperien kanssa ja jos autosi on jonon ensimmäisenä, mutta paperisi vasta viimeisenä, ei kukaan liiku takaasi mihinkään. Narvassa, siis Ivangorodissa, jokainen katsotaan järjestyksessä ja näin jono liikkuu koko ajan.
Narva on linnaltaan kaunis, mutta varmaankin Viron venäläisin kaupunki. Tallinnan kanssa rakennuskannaltaan kuin yö ja päivä, ja siksi mielenkiintoinen. On varmaan ollut hurjaa, kun kaupunki on laitettu kahtia joki rajana.
Viron puoli linnasta:
Ja Venäjän puoli:
Venäjän puolella teistä kolmisenkymmentä kilometriä on tällaista tietä. Ja silti siellä vaan ajetaan lujaa...
Ja näin, tervetuloa Pietariin!
Kaupungissa olimme Pietarin aikaa noin klo 18, kaksi tuntia meni ruuhkissa ja klo 20 olimme vihdoinkin kämpillä väsyneinä ja nälkäisinä, mutta turvallisesti. Ja aamulla klo 5 Tuomas heräsi ja lähti ekalla Allegrolla Hesaan päiväksi, nyt hän on jo tulossa takaisin viimeisellä Allegrolla. Muutama viikko vielä hänellä töitä lomaan, josta alku lomaillaan täällä ja sitten sinne Kreetalle viikoksi, ja sitten Tuomas tulee kanssamme vielä viikoksi Suomeen.
Huomenna tennis, ja matkavermeiden pesu jatkuu ja kauppareissu illalla. Sitten ollaankin melkein jo viikonlopussa, suuntana ehkä Viipuri, ehkä Peterhof tai molemmat tai ei kumpikaan.
Näin tämä kesä tässä kuluu! Ella katsoo elokuvaa, Aino pelaa ipadilla, Jere kokoaa pienoismalliautoaan ja kello on vähän yli 8 illalla. Tämä maatuska ryhtyy puuron keittoon!
Voikaa hyvin!
Mikäköhän auto tämä mahtaa olla...?? Jopa Jere meni sanattomaksi.
maanantai, 25. kesäkuu 2012
Paljon onnea 12-vuotiaalle!!
Esikoisemme Jere, josta olemme niin monin tavoin ylpeitä! Reipas, upea nuorimies!
Paljon onnea!!
maanantai, 18. kesäkuu 2012
Yöllistä menoa
Kaksi yötä mennyt vähän huonoilla unilla. Kerronpa niistä ensin.
Pihassamme on asustanut kolme kissaa. Joku niitä ruokkiikin, joten eivät liene ihan kulkukissoja. La-su-yönä heräsimme Tuomaksen kanssa hirveään metakkaan pihalla, kissatappeluun. Hirveätä huutoa se olikin! Ikkuna oli pakko sulkea, muuten emme olisi saaneet nukutuksi. Kuulin sitä ennen pienen paukahduksen, tosin vaan yhden. Mutta kissoja ei ole enää näkynyt....mahtoikohan joltain asukkaalta pimahtaa kunnolla ja lahtasi kisut? Hui!
Ja viime yö sitten. Täällä alkoi illalla kunnon myräkkä. Vettä ja tuulta, enemmän sitä tuulta. Hirveä myrsky, aivan järkky. Ja peltikatot paukkuvat, kun eivät ole ihan kunnolla joka nurkasta kiinnitettyjä. Tämä piha on ihan umpinainen, eikä tosiaankaan iso, mutta pihan puut huojuivat tuulessa aivan mahdottomasti. Tänään maanantaina en ole lasten kanssa ollut ulkona ollenkaan vaan lähettänyt kandikyselyäni maailmalle, seikkaillut Tallinna-sivuilla ja sen sellaista peltikattopalojen lentämisen pelossa. Tosin nyt on myräkkä jo laantunut.
Lauantaina oltiin aamulla kaupassa ja illalla tuli Mariia. Oltiin neljä tuntia tällä kertaa pois ja kaikki oli taas mennyt mainiosti lapsilla Mariian kanssa, ja meillä oli ihana ilta Tuomaksen kanssa. Käytiin muun muassa Sokos Hotel Palace Bridgessä kyselemässä uimisjutuista - 4 vuotta sitten sinne ei lapset päässeet (taisi olla alaikäraja 12v, jos oikein muistan) ollenkaan, nyt pääsee. Kiva! Erityisesti syyslomaa ajatellen tuo tieto on tarpeellinen.
Sunnuntaina huonosti nukutun yön jälkeen lähdimme sateisen aamuun ajelulle tänne
http://youtu.be/OJYFflBG3TU
музей Гранд Макет Россия on pienoismalli"maa" Venäjästä, jota on tehty muutama vuosi ja se on juuri auennut. Sinne ei muuten ihan noin vain mennäkään, meinasi usko loppua jo kesken matkan, mutta kyllä navi vaan paikan löysi!
Tosi upea paikka! 95% on valmiina. Junat liikkuivat, välillä tuli yö, välillä päivä, tuli ukkonen, lentokentällä liikkuivat lentokenttäbussit ja joissain kohdin sai painaa nappulasta lisätehosteita. Kerrassaan mahtava, lapset olivat täysin haltioissaan - ja me aikuiset myös. Huikean pikkutarkkaa työtä tuo on vaatinut.
Eilen kun oli epävakainen päivä aamusta iltaan, menimme isoon Mega (МЕГА)-ostarille. Mega on Ikean omistama/hallinnoima jättiostari, jossa on varmaan ziljoona erilaista kauppaa ja ravintolaa. Ja Ikea tietysti. Näitä Mega-ostareita on ympäri Venäjää, ehkäpä joku 15 kappaletta. Ja tuokin aivan piukassa populaa. Ei saatu 100 ruplan (2,5e) perunamuussi-lihapullasatsia, kun emme jaksaneet jonottaa. Joku toinen kerta pitää testata ne.
Illalla kävimme vielä Nevan rannassa kävelyllä auringon paistaessa, mutta tulikin kiire kotiin sateen yllättäessä. Hiki saatiin pintaan juoksemalla kämpille
ja liha liikkumaan.Kello on täällä jo kolme iltapäivällä, pian pitää laittaa kalaruoka pöhisemään. Taidan laittaa lohikastikkeen - Suomesta rahdattuja ruokakermoja on vielä. Hetken vielä pyörin Viipuri-sivuilla. Tarkoitus on nimittäin tässä joku viikonloppu ajella sinne ja ihan omatoimisesti kulkea siellä päivän verran. Vieläköhän pellavaa ja kristallia sieltä saa edullisesti?
Voikaa hyvin ja mainiota juhannuksen aikaa!
