Niinhän se on, että aika kuluu nopeasti, kun on kivaa. Alkukankeuden jälkeen, siis ne muutamat ensimmäiset päivät täällä, jotka olivat totuttelua koko sakilta tähän asuntoon ja eloon täällä, ovat päivät soljuneet todella ripeästi. Kuukauden päästä olemme jo Suomessa ja starttaamassa Kreetan lomalle. Menemme muuten siihen samaan hotelliin, jossa olin Lapin ystävättäreni M:n kanssa pari vuotta sitten. M, eikös se ollut 2010? Kirjoittelin varmaan reissusta aiempaan siperialaiseen blogiini, nyt en jaksa tarkastaa asiaa.

Lisään kuvia viikonlopulta huomenna, kun vuodatus on saanut jonkun ongelmansa kuvien kanssa selvitetyksi.

Viime torstaina muuten Tuomas se kaupassa kävi suoraan töistä, sillä unohdin vallan meidän menomme! Mariia tuli lapsia taas kaitsemaan, kun menimme expat-järjestö In-terN-atio-nin get together -tapaamiseen tänne Pietarin hotelli W:n kattoterassille:  who3270re.111781_md.jpg

Näkymät oli huikeat, sää oli mahtava, mutta emme tunteneet oloamme oikein kotoisaksi, joten livahdimme sieltä aika nopeasti ja kävimme täällä hotelli Petro Palacen sky barissa istuskelemassa rauhassa kaksin hetken
 Petro Palace Hotel.

Soitimme taksin numerosta 7000000, koska heillä on kohtuulliset hinnat. Lennosta yritimme ottaa taksia: toinen pyysi matkasta Iisakin kirkolta sillan yli Vasiljevskin saarelle 600 ruplaa ja toinen 500, lopulta maksoimme seitsemän miljoonan taksille matkasta 350 ruplaa. Säästö se on pieninkin säästö!

Kävimme lähellä kämppää olevassa kiinalaisessa ravintolassa syömässä ja olikin herkkua! Ja täytyi olla aika autenttistakin, koska siellä oli useampi kiinalainen syömässä myös wink, ainakin venäläisittäin autenttista kiinalaista. Kämpällä olimme yhdentoista aikaa ja Mariia pääsi lähtemään kotiin. Hän asuu ihan tässä lähellä, muutaman minuutin kävelymatkan päässä.


Tennistä ei torstaina ollut kaatosateen vuoksi, mutta huomenna tiistaina matkataan taas kentän suuntaan.

Viikonloppuna touhuiltiin kaikenlaista. Kävimme lauantaina Peterhofissa kantosiipialuksella, hydrofoil se on enkuksi. Näimme tästä mahdottoman upeasta Peterhofin (suomalaisittain Pietarhovi) Pietariin kuuluvasta kaupungista pienen alueen: Pietari Suuren aikaisen palatsi- ja suihkulähdepuutarhan alapuistosta osan ja sivummalta kaupunkijunalla kulkiessamme mahtavia rakennuksia. Kielitaidon puutteen vuoksi venäläisestä opastuksesta en juuri mitään saanut irti, mutten halunnutkaan muuta, kuin ihailla maisemia!

Sunnuntaina oli sateinen sää, ja lähdimme aamulla aikaisin liikkeelle: ruuhkaa ei ole nimeksikään eikä museoissa tungosta. Mutta nytpä olikin yllätys: Nevaa pitkin oli menossa maraton-juoksu, joka pysäytti liikenteen silloillakin. Tunnin verran ylitimme tuota ihan lähellä olevaa siltaa... No, tämä on tätä. Menimme ensin junamuseoon. Museon jälkeen kävimme paikallisessa ruokalassa (столовая) syömässä edullisen lounaan. Voin suositella tutustumaan, sillä ruoka on pääosin maukasta ja ravintolalounasta edullisempaa vaikka valitsisi bisnesslounaan.

Junamuseolta ajoimme vesimuseolle, josta näimme vasta osan. Sinne pitää mennä uudelleen, ja nähdä loputkin!

Reissultamme tultuamme söimme kotona, ja lähdimme nyt kauniissa säässä ulos vielä hetkiseksi. Meillä on ollut puheissa, että teemme köyhän miehen Neva-reissun jo aikaisemmin käytetyillä akvabusseilla, ensin tästä meidän kohdilta niin pitkälle kun pääsee ja sieltä sitten seuraavalla linjalla vielä pidemmälle, aina Рыбацкоеlle asti. Рыбацкое on lähiö, jossa on varmaan asukkaita enemmän kuin Hesassa. Jotenkin nyt sai pienen käsityksen Pietarin suuruudesta: 90 minuuttia menimme pitkin Nevaa ja aina vain on kerrostaloja ja lisää rakennetaan. Mutta oli hauska reissu! Metrolla tulimme sitten puolessa tunnissa takaisin Vasiljevskille ja siitä kymmenisen minuuttia kävelimme kotiin.

Tänään satoi vettä, Tuomas tuli töistä kesken kaiken pakkaamaan muutamaksi päiväksi vaatteet ja tavarat ja hän lensi Jekaterinburgiin, josta lähtee aikaisin keskiviikkona takaisin. Ei sille mitään voi, että hän joutuu reissaamaan näin paljon - se tiedettiin kyllä. Tietysti olisi mainiota, jos hän reissaisi silloin, kun me emme ole täällä, mutta ei niitä vaan sillä tavalla voida järjestää. Ja kyllä me täällä pärjäämme ilman mitään ongelmia! Kauppareissut nyt on vähän haasteellisempia, kun minulla ei ole autoa ja en ehkä taksia siihen touhuun viitsisi soittaa. Ja vaikka olisi auto (tai siis onhan meidän auto täällä, mutta sitä ei täällä kyllä kolhita), niin en ajaisi täällä hullussa liikenteessä metriäkään, kaipailen nitroja välillä itsekin! Maitoa saadaan kyllä nurkkakaupastakin.

Kävimme tuossa sateen loputtua illan suussa lasten kanssa tunnin verran kävelemässä ja jätskit ostamassa. Ja sitten löysin netistä ihanan yllätyksen: yliopiston sivuille oli jo ilmestynyt opintotarjontaa syksylle, ja minäpä otan nyt kalenterin käteeni ja alan suunnittelemaan opintojani. Miten ihmeessä kaikki mahtavat kurssit saisin mahdutetuiksi opintoihini, kun olen päättänyt suorittaa pakolliset kieliopinnot pois nyt syksyllä???? Ongelmansa kullakin....

Voikaa hyvin!!