Tänään on keskiviikko jo, Tuomas meni kansallispäiväpyhän jälkeen töihin - lentämällä heti Kazakstaniin. Perjantaina myöhään hän jo tulee takaisin, mutta olisin kaivannut häntä äsken täällä, kun asunnon lankapuhelin soi. Luurista kuului nauhoite, joka kertoi sähkökatkosta. Sen tajusin. Mutta koska ja kuinka kauan se kestää, niin sitä en ymmärtänyt. Vielä on sähköä talossa ainakin, joten jospa se olisi sitten yöllä. Ja sitten yöllä herätään sähköjen päälle tuloon kun hälyt alkaa piippaamaan ja minähän tosiaan tiedän, mitä tehdä... No, murehditaan sitä myöhemmin.

Siis lötköpäivää tänään vietetty. Käytiin kävelemässä Tuomaksen työpaikalla aamulla ennenkuin hän lähti kentälle, minä olen tehnyt kandikyselyä tunteja tänään ja seikkailut Pietari-aiheisilla sivustoilla, söimme lounaaksi eilistä kanakeittoa ja päivälliseksi tortilloja ja kävimme tunnin verran viereisessä puistossa ajelemassa Jeren rc-autolla. Tai siis lapset ajeli, minä kuvasin vaan.

Viimeiset päivät ovat olleet todella touhun täyteisiä! En varmaan edes muista, mitä kaikkea olemme tehneet.

Lauantaina lapsilla oli tennis, ja sillä aikaa me kävimme K-raudassa. Olihan siellä suomalaisia puunsuojatuotteita, mutta työkalut ynnä muut eivät todellakaan olleet suomalaisen ketjun valikoimista - ilmeisesti suomalaisella nimellä mainostetaan jotain, minkä pitäisi olla parempaa kuin maan oma laatu... Se siitä.
Illalla tuli nanny-Mariia. Hän on 23-vuotias englantia puhuva opiskelija, ja olikin oiva valinta! Lapset tykkäsivät hänestä kovasti ja hän tykkäsi lapsistamme. Sanoi, että koska tahansa hän voi tulla vahtimaan lapsia ja voi olla kuinka kauan aikaa vaan. Joten ensi lauantaina hän tulee taas muutamaksi tunniksi smiley. Oli muuten mainiota huomata, että kyllä se enkku sieltä Ellaltakin löytyy: heti Mariian tultua ovesta joka kersa käänsi puheensa enkuksi!

Sunnuntaina mentiin heti aamusella tällaisella menopelillä


(kuva kopoitu netistä)

kohti eläintarhaa. Siellähän me visiteerasimme ensimmäisen kerran syksyllä 2008, ja edelleen aikas ankeata siellä oli.... Mielenkiintoisia otuksia siellä oli jos jonkinlaisia, mutta nyt kerroimme lapsille siitä, minkälaiset olot eläimillä pitäisi olla, jos niitä vankeudessa pidetään. Siis meidän mielestämme.



Merenelävillä oli kohtuulliset akvaariot kyllä.



Ja joillakin apinoilla oli mukavasti tilaa, mutta ei todellakaan mitään Korkeasaareen verrattuna!



Tässä pari surkeinta. Kissaeläimillä oli pääasiassa kaikilla pienet häkit. Mutta että lehmä asfaltilla??



Linnuilla edelleen ketjut nilkoissa kiinni:



Ja sitten tämä jääkarhuäiti jälkikasvuineen: tekivät tiettyä ympyrää tuossa pienellä betonisella korokkeella, ja tuohon järkyttävän likaiseen veteen eivät kumpikaan varmasti ikinä mene.



Zoon jälkeen syötiin lounas, jota Tuomas kantoi rinkassa. Mentiin oikein retkifiiliksillä! Käveltiin siitä sotamuseolle, tai siis katseltiin isolla pihalla olevia tykkejä ynnä muuta sotakalustoa. Pojat olivat tietysti ihan innoissaan - Jere on isänsä poika smiley.

Tähän mennessä oltiin kävelty jo useampi tunti, ja niin päätettiin mennä tunnin kanavareissulle. Sää oli upea, eikä yhtään haitannut venäjänkielinen opastus. Ja lapset olivat niin reippaita ihan koko päivän, ja nauttivat jopa näistä upeista maisemista. Välillä oli kanavissa ruuhkaa.



Maanantaina taas rinkka eväineen selkään ja jälleen akvabussilla matkaan. Nyt menimme Kesäpuutarhaan (Летний сад), joka on juuri avattu parin vuoden restauroinnin jälkeen. Ja olipa näkemisen arvoinen, todella! Kuukauden päästä varmaan vielä upeampi, kun saavat kaikki istutukset paikoilleen. Tässä muutama kuva teillekin nähtäväksi:



Tämän näin Kesäpuutarhalta, joten suuntasimme lounaalle tänne:


Lounaan jälkeen kävelimme lähimmälle metrolle ja jatkoimme reissuamme kohti Ristisaarta, Krestovskin saarta (Крестовский остров), ja siellä nimenomaan huvipuistoa kohti. Siellä on mitä hurjempia laitteita, venäläiset ovat kyllä huomattavasti hurjapäisempää sakkia kuin suomalaiset, se on selvä. Maailmanpyörässä kävimme ja muut kävivät polkuveneellä ilmeisesti merestä erotetulla lahdella, jäin vahtimaan rinkkaa ja muita tavaroita. Olemme olleet siellä kahdesti ja vasta puoleen väliin päästy saarta - mitäköhän siellä vielä onkaan! Kuvia on, mutta ne ovat Tuomaksen kamerassa ja ne ovat sellaisessa muodossa, etten saa niitä blogiin. Tarvitsen siis kotinörttini apuun. Joka on siis Kazakstanissa.

Eilen oli harmaa ja viileä sää, ja käytiin ostamassa lipputangon siemeniä syöneille lapsillemme uudet tennisvaatteet pieneksi tulleiden tilalle, vähän ajelemassa autolla ja kaupassa.

Nyt lopetan jorinani tähän, lisään huomenna muutamia kuvia eiliseltä ja tältä päivältä, tämän vuodatuksen hitaus (onko vaan täällä Venäjällä???) raivostuttaa. Olen tätä postausta väsännyt melkein 2 tuntia, tai no, taukojen kanssa noin 1½.

Voikaa hyvin, Vasilin saarella voidaan hyvin myös!